Juhannustaikoja kuminapellossa
Rakastan Suomen kesää kaikkine itikoineen ja valoisine kesäöineen. Rakastaisin varmaan myös hitaita kesäaamuja terassilla kahvia juoden, mutta aamu-unisena mieluiten nukun senkin ajan.
En ole jouluihmisiä, en sitten yhtään. Olen jo monta vuotta karannut perheeni kanssa sinne, missä ei joulusta tiedetä mitään. Mutta juhannusihmisiä olen – ja ehdottomasti kesän lapsi!
Minun puolesta mittari saisi näyttää vähintään +25 toukokuusta elokuun loppuun. Oma piilopirttini löytyy Karstulasta, pienen järven rannalta, keskeltä ei mitään. Se on mökki, ei huvila, ja juuri sen takia yksi maailman ihanimmista ja rakkaimmista paikoista.
Mökillä ei ole juoksevaa vettä, vaan vesi kannetaan saunaan järvestä. Toki sieltä löytyy pumppu, jolla saisi järvestä saunaan vettä hanaa kääntämällä, mutta pumppu on ollut rikki viimeiset pari vuotta enkä ole saanut sitä korjautettua.
Ei ole myöskään sisävessaa, mutta uskallan väittää, että minulla on tuon järven mökeistä söpöin ulkohuussi. Olen sisustanut sen niin, että sieltä löytyy jopa aito linnunpesä. Nyt oli vain käynyt sillä lailla, että joku laiskimus pikku birdie oli ottanut sen oikeaksi pesäkseen ja minä meinasin saada sydänkohtauksen kun ensimmäistä kertaa avasin oven ja sieltä syöksyi lintu minua päin.
Loppujuhannuksen mahduimme sinne sitten linnun kanssa sopuisasti yhdessä. Minulla on huonot unenlahjat – paitsi mökillä ja lentokoneessa. Joskus lähdenkin mökille pelkästään siksi, että saan nukkua yhden yön kunnolla. Nyt nukuin kolme putkeen.
Poikkeuksellista oli myös se että en tehnyt töitä yhtenäkään päivänä. Yleensä mökillekin tulee rehattua töitä ukaan, jos ei muuten niin ainakin nettikauppaa tulee päivitettyä ja vaatekuvia otettua.
Nyt olin kuin Ellun kana ja tein, mitä huvitti. Lähinnä siis söin, join, urheilin, saunoin ja uin monta kertaa päivässä. Iltaisin tuli vietettyä aikaa maailmasta parhaimpien mökkinaapureitten kanssa. Keskellä metsää on rauhallista ja erittäin kaunista. Jokavuotinen kauppareissu Karstulaan on maisemiltaan kuin suomalaisesta vanhanajan elokuvasta. Matkalla mietin, että mikä on tuo kukka jota on pitkät pellot täynnä ja joka muistuttaa koiranputkea? Neiti Google kertoi sen olevan Kuminaa ja pakkohan sinne niitylle oli päästä hetkeksi neiti Kesäheinänä kirmaamaan.
Mietin saunan lauteilla myös sitä, että mistähän nykyajan nuoret ja lapset tulevat aikuisena juhannuksen muistamaan? Tuskin ainakaan siitä, mistä minä. Lähestyvän juhannuksen nimittäin tiesi lapsuudessani siitä, että kaupasta haettiin iso limsakori, jonne sain itse valita ne parhaimmat maut eli päärynää ja Roope-Setä limpparia. Ja tietenkin itsetehdystä saunavihdasta jonka tuoksun kun saisi pullotettua, niin talvi tuntuisi varmasti paljon lyhyemmältä.
Karstulan ja Soinin rajalla on paljon hienoja lenkki- ja patikointimaastoja sekä merkittyjä polkuja. Itse olen mennyt niitä sekä maastopyörällä että juosten. Jos liikut sielläpäin, niin käy ainakin tutustumassa Kuninkaanpolkuun. Mökkini lähellä on metsähallituksen ylläpitämä autiotupa nimeltään Vahvasenkoski, jossa on mahdollisuus yöpymiseen ja saunomiseen. Ranta on todella kaunis – ehkä jonain päivänä pelkän ihailun sijaan käyn siellä myös pienellä pulahduksella.
Viikon asu on tämä kaunis kesämekko, joka on kuin tehty mihin tahansa kesämenoon. Kuva: Mainosstudio Sanna H.